Virtuaalinen Akhal-tekkeyhdistys VATY

Hallakkovärejä (hallakko, hiirakko, punahallakko) saattaa rodussa esiintyä myös, mutta päistärikköä ei tiettävästi. Päistärkarvaisia hevosia saattaa esiintyä, mutta internetistä löytyneistä päistärikön näköisistä hevosista iso osa on mitä todennäköisimmin vaalenemassa olevia nuoria kimoja. Samppanjavärejä tai dominanttivalkoista (dominant white) ei rodussa esiinny, hopeageenistä ei ole varmuutta, mutta sen esiintyminen on melko epätodennäköistä.

Ahaltekille on tyypillistä metallinkiiltoinen väri sen karvassa. Sitä esiintyy kaikissa väreissä ja kaikilla puhdasrotuisilla hevosilla, mutta aina se ei ole mitenkään ilmeinen eikä kiilto näy varsinkaan valokuvissa. Kiiltävä väri on saattanut toimia alunperin naamiovärinä: kun autiomaan hiekka hohkaa kuumuutta ja maanpinta väreilee, eivät pedot välttämättä näe tarkasti kiiltäväkarvaista hevosta.
Värien periytymisestä

Merkit
Valkoisten merkkien määrää tai laajuutta ei ole rajoitettu mitenkään ja monilta hevosilta löytyykin valkoista joko päästä tai jaloista tai kummastakin. Sabinokirjavuuskaan ei ole tavatonta, mutta usein se rajoittuu vain korkeisiin sukkiin ja suuriin päämerkkeihin, varsin harvoin on kuvissa tullut vastaan valkoisia laikkuja vatsassa tai muita suurimerkkisempiä sabinoita.

Säkäkorkeus
Akhal-teken keskisäkäkorkeus liikkuu yleensä 150 ja 160 sentin välillä, mutta pienempiä ja isompia yksilöitä on olemassa. Nykyisin teken kokoa pyritään ilmeisesti kasvattamaan ja arvostelussa täydet pisteet saavat vain ne oriit, joiden säkäkorkeus on 164 cm tai yli ja ne tammat, joiden säkäkorkeus on 162 cm tai yli (lähde: MAAK-center: Grading Rules for Purebred Akhal-Teke Horses)

Käyttömahdollisuudet ja suorituskyky
Akhal-tekke on soveltuva kilparatsuksi moneen lajiin. Rodun sisältä löytyy niin hyviä esteratsuja, kouluhevosia kuin kenttäratsujakin ja se sopii myös westerniin, ainakin helppoihin luokkiin. Realistisesti ajatellen parhaat rodun yksilöt voivat kilpailla esteillä 150-160 sentin luokissa ja koulussa Grand Prix-tasolla, mutta tietenkään kaikki eivät tähän voi yltää, kuten ei missään muussakaan rodussa. Kilparatsun hankkimista suunnitteleva voi siis hyvillä mielin ostaa teken.
Näiden perinteisten lajien lisäksi akhal-tekeillä kilpaillaan myös laukkakilpailuissa. Rotua on monen muun venäläisen rodun tapaan kilpailutettu laukkaradoilla, joten on ihan realistista, jos teket kisaavat myös virtuaalimaailman laukoissa. Rotu pärjää kestävänä varsinkin pidemmillä matkoilla.
Teken ehdoton bravuurilaji on kuitenkin matkaratsastus, se on kotimaansa karuissa olosuhteissa kehittynyt hyvin kestäväksi ja selviytyy pitkistäkin matkoista minimiruualla.
Tuliko mieleen, että tekkehän on kuin arabi, silläkin kisataan laukoissa ja erityisesti se loistaa matkaratsastuksessa? Yhtäläisyydet ovat ihan selviä, ovathan molemmat autiomaan rotuja, joita on kasvatettu jo satoja vuosia kestäviksi ja nopeiksi hevosiksi.

Akhal-teken käyttö risteytyksissä
Akhal-tekkeä voidaan käyttää RBSH (Russian-Based Sport Horse)-jalostukseen, lähinnä risteytettynä täysiverisillä tai angloarabeilla. Muita risteytyksiä ei juuri näe eikä niitä voida suositellakaan teken erikoisen rakenteen vuoksi.

Nimeämiskäytännöt
Reaalimaailmassa näkee akhal-tekeillä jonkin verran sitä, että varsan nimi alkaa samalla kirjaimella kuin jomman kumman vanhemmankin nimi. Joissain tapauksissa nimet periytyvät erityisesti tammalinjoittain (myös oreille), mutta joissain tapauksissa oriit saavat samalla kirjaimella alkavan nimen kuin sen isälinjan hevosilta löytyy.
Joitain turkmeeninkielisiä nimiä ja sanoja

Kotimaa Turkmenistan
Turkmenistanin ilmasto on kuiva, talvet ovat kylmiä ja kesät kuumia. Yli 90% maan pinta-alasta onkin autiomaata, Karakumin aavikko suurimpana yhtenäisenä alueena. Nykyisin osa aavikosta on keinokasteltu ja Turkmenistanissa kasvatetaan puuvillaa ja vehnää.
Perustietoja Turkmenistanista

Rodun luonne
Akhal-tekkeä luonnehditaan monessa yhteydessä hankalaksi luonteeltaan, joskus vihaiseksi tai jopa täysin mahdottomaksi. On hyvin mahdollista, että teket ovat luonteeltaan sähäköitä ja kuumia ja ehkä myös "yhden ihmisen hevosia", mutta kuten kaikissa roduissa, luonne on kiinni enemmän yksilöstä kuin rodusta.
Joka tapauksessa monet kirjoittajat liioittelevat takuulla akhal-teken huonoa luonnetta. On otettava huomioon se, että turkmeenit ovat käyttäneet hevosia sotaratsuina. Sotilaan on pystyttävä luottamaan ratsuunsa joka tilanteessa sataprosenttisesti, muuten hevosesta on taisteluissa enemmän haittaa kuin hyötyä. Yhteistyökyvytön hevonen ei tähän työhön kelpaa.

Muutamia kommentteja
Eräs venäläinen tekkekasvattaja on kuvannut rotua näin (vapaasti kääntäen):
"Ahaltek on tyypiltään niin kuiva ettei sen lähellä uskalla raapaista tulitikkuakaan -- tätä ei saavuteta eikä tueta hevosten nälkiinnyttämisellä kuten jotkut luulevat vaan hevonen on tyypiltään vain sellainen. -- Mutta oli ahaltek tyypiltään ja rakenteeltaan millainen tahansa, se on aina hevosten aristokraatti, ylväs kuninkaallinen joka herättää huomiota vaikkei aina ihastutakaan. Kun kerran on sellaisen nähnyt, muut hevoset ovat suurta, piirteetöntä massaa."

Irina Khienkina: "Käärmeen, gepardin ja haukan yhteensulautuma"

Irina Tšerkezova: "Hevonen jota tekee mieli teititellä"

EquiWorld.com: "Born to challenge the wind of the desert"

Kehittyminen
Ahaltek on nopeasti kehittyvä rotu, jo 2-vuotiaat näyttävät täysikasvuisilta, ehkä vielä hieman takakorkeilta, mutta sekin korjaantuu nopeasti. En tiedä onko tämä syy vai seuraus sille, että rotua käytetään laukkahevosena, joka tapauksessa jo 2-vuotias ahaltek on useimmiten kypsä laukkahevoseksi. Virtuaalimaailmassa ahaltekit saavat kilpailla kolmivuotiskaudella.