Selvitetään nyt ihan aluksi jotain perusasioita väreistä itsestään. Hevosella on periaatteessa kolme perusväriä: musta, ruunikko ja rautias, kaikki muut värit ovat niiden muunnelmia. Väriä muokkaavia geenejä (geeni = perintötekijä, eliön perimän alkio) on useita: voikkogeeni, hallakkogeeni, kimogeeni, päistärikkögeeni, samppanjageeni, hopeageeni ja erilaisia kirjavia värejä aiheuttavat geenit. Näistä voikkogeeni voi esiintyä joko yksinkertaisena tai kaksinkertaisena: yksinkertaisena esiintyessään se vaalentaa pohjaväriä vain vähän ja mustaan väriin se ei vaikuta juuri lainkaan, kaksinkertaisena (puhun myöhemmin tuplavoikosta) se vaalentaa sekä ruskeata että mustaa väriä hyvin radikaalisti.
Seuraavaksi on esitetty eri värien syntyminen perusvärien ja geenien mukaan.
Kahden rautiaan hevosen varsasta voi tulla ainoastaan rautias.
Kahden mustan hevosen varsa on yleensä musta, joskus harvoin rautias, muttei koskaan ruunikko.
Mustan ja rautiaan hevosen varsasta tulee useimmiten ruunikko, myös rautias on mahdollinen, mutta musta on harvinainen, joskin mahdollinen väri sekin.
Jos toinen vanhemmista on ruunikko ja toinen mikä tahansa näistä kolmesta perusväristä, on tuloksena useimmin ruunikko varsa, mutta rautias tai mustakin on mahdollinen. Kahden ruunikon tai ruunikon ja mustan varsasta on siis mahdollista syntyä rautias.
Kimo ja päistärikkö ovat molemmat värejä, joissa pohjavärin sekaan on sekoittunut paljon valkoista karvaa. Päistäriköllä pohjaväri erottuu usein, koska varsinkin sen pää on yleensä melko tumma, mutta kimo voi olla niin vaalea, ettei pohjaväriä pysty tunnistamaan. Siksi kimon pohjaväriä ei olekaan aina mahdollista ilmoittaa värinimenä, vaan termi "kimo" on täysin pätevä. Kimo ja päistärikkö ovat molemmat dominoivia (l. hallitsevia) geenejä, joten ainakin toisen vanhemmat on oltava kimo/päistärikkö, jotta varsasta voisi tämän värinen tulla. Nämä värit eivät hypi sukupolvien yli, kuten esim. resessiivinen (l. väistyvä) rautias tekee.
Voikkogeeni on kimon ja päistärikön tapaan dominoiva eli voikkovärisen varsan vanhemmista toinen tai molemmat ovat voikkovärisiä itsekin. Muuten perusvärit (rautias, ruunikko, musta) periytyvät tämän geenin alla samoin kuin ilmankin: kahden voikon varsasta ei voi tulla ruunivoikkoa tai perlinoa, mutta ruunikon ja perlinon varsasta voi tulla voikko.
Yksinkertaisiin voikkoväreihin (pohjaväri ja yksinkertainen voikkogeeni: voikko, ruunivoikko, mustanvoikko) tarvitaan vain yksi voikkovärinen vanhempi, mutta jos haluaa varsasta tuplavoikon (cremello, perlino, smoky cream), on molemmilla vanhemmilla oltava ainakin yksinkertainen voikkogeeni. Tuplavoikot hevoset taas sitten periyttävät voikkogeeniä kaikille varsoilleen eli tuplavoikon ja jonkin perusvärin risteytys saa aina aikaan yksinkertaisen voikkovärin. Näin ollen siis cremellot tai perlinot hevoset eivät voi jättää rautiaita, mustia tai ruunikoita varsoja koskaan.
Hallakkoväri on dominoiva myös ja siinä pätee tuttu sääntö: hallakkovarsalla on ainakin toinen vanhempi oltava hallakko.
Kirjavien värien periytyminen onkin sitten jo hankalampaa, koska ne eivät ole selkeästi dominoivia, mutteivät selkeästi resessiivisiäkään geenejä. Ainoastaan lehmänkirjavan tobiano-tyyppi on selkeä dominoiva geeni. On todennäköistä, että muihin kirjaviin vaikuttaa samaan aikaan useampi kuin yksi geeni.
Virtuaalimaailmassa kaikki on mahdollista, myös värien periytyminen täysin sattumanvaraisesti. Puhumattakaan siitä, että usein hevosen väri vaihtuu sen elämän aikana ehkä useampaankin kertaan sen mukaan, millaisia kuvia on tarjolla. Ja hyvä niin, onhan tällä keinoin mahdollista saada vanhoihin rotuihin uusia värejä, jos niin halutaan. Tämän artikkelin ohjeita ei siis ole tarkoitettu kenellekään orjallisesti noudatettaviksi, ellei sitä itse halua. Jos värit ja niiden periytyminen kiinnostaa, Hevosmaailma.netistä löytyy kuvia, geenitaulukoita ja linkkejä väriaiheisille sivuille ja minulta voi aina kysyä mailitse.