Kuulostaa ihan hyvältä, eikö totta? Onko amerikkalainen LE varteenotettava kilpailija meidän tuntemalle virtuaalimaailmalle? Ei ole, sen voin taata, niin paljon erilainen on LE:n maailma verrattuna meidän virtuaalitouhuihin. Puolensa molemmissa kuitenkin on.
Suurin ero näiden kahden maailman välillä on tietysti raha ja sen käyttö. Meidän virtuaalimaailmassahan virtuaaliraha on melko tuntematon asia, sitä ei käytetä tai jos käytetäänkin, se on vapaaehtoista eikä yleensä aseta rajoituksia. LE:ssä kaikki pyörii rahan ympärillä, kaikki maksaa rahaa ja rahan määrä rajoittaa tekemisiä. Jokaisella pelaajalla on automaattisesti päivittyvä tili, josta poistuu rahaa, kun jotain ostetaan ja jolle tulee rahaa, jos pelaaja voittaa kilpailuissa tai myy jotain. Pelaajan tarvitsee siis vain huolehtia siitä, että tili pysyy plussan puolella. Eikä sekään ole kovin vaikeata, jos tekee hintavertailuja ja katselee vähän ympärilleen ennen kuin syöksyy tekemään mitään.
Uudelle pelaajalle pari rahavinkkiä lienee paikallaan. Ensinnäkin se hintavertailu on erittäin tärkeä ja hyödyllinen asia. On turhaa maksaa vaikkapa valmennuksesta 6000$ kun saman palvelun saisi 20 taalalla. Samoin on turhaa rynnätä ostamaan ensimmäistä hevosta LE:n omasta kaupasta, koska jokainen uusi hevonen maksaa 5000$ ja sen suorituspisteet ovat matalat. Etsimällä muiden pelaajien myymiä hevosia voi saada paremman hevosen samalla hinnalla tai edullisemminkin. Melkeinpä joka asiassa löytyy melko reilu hintahaitari. Toiseksi LE:n pankista voi viikoittain nostaa itselleen melko muhevan tukun rahaa ja sitä kannattaa ehdottomasti käyttää hyväkseen.
LE-hevosen tärkein ominaisuus ei suinkaan ole kuvat, suku tai luonnekuvaus, vaan sen suorituspisteet (stats). Näitä pisteitä on seitsemää lajia: agility (ketteryys), conformation (rakenne), endurance (kestävyys), intelligence (älykkyys), personality (luonne), speed (nopeus) ja strength (voimakkuus). Näiden lisäksi on myös viisi muuta (energy, curiosity, skittishness, stubborness ja laziness), mutta nämä eivät vaikuta peruspelaamiseen.
Nämä suorituspisteet vaikuttavat hevosen kilpailemiseen ja sen menestymiseen kilpailuissa. Suorituspisteiden, omistajan competition-pisteiden ja hevosen varusteiden mukaan lasketaan kilpailuja varten pisteet ja eniten pisteitä saanut osallistuja voittaa, näin yksinkertaistettuna. Jonkinlainen suhteutetun arvonnan serkku siis. Kuvioon tietysti kuuluu, että kilpailulajeja (competition type) on useita ja eri pisteet vaikuttavat eri tavalla kuhunkin lajiin ja myös kilpailutasoja (level) on useita. Huonot pisteet eivät estä hevosta menestymässä kilpailuissa, vaan se voi menestyä hyvinkin alempien tasojen kilpailuissa. Näin siis jokaista hevosta on kannattavaa kilpailuttaa, ei vain niitä joiden pisteet huitelevat tuhannen paremmalla puolella.
LE:n varsin kattavassa helppi-osastossa on selostettu tarkemmin ja perusteellisemmin näitä pistejuttuja, mutta periaatteessa pelaajan ei tarvitse niistä tietää itse mitään. Ja pelistä löytyy myös erityinen Expert-toiminto, joka laskee kunkin hevosen pisteet kutakin kilpailulajia varten. Itse ei siis tarvitse missään vaiheessa laskukoneeseen tarttua.
Suorituspisteet ovat koko LE-hevosen sielu, niiden perusteella kukin pelaaja määrittelee hevosen hyvyyden ja esimerkiksi myös sen, että onko kyseinen myyntihevonen hintansa väärti tai onko jokin ori kelvollinen astumaan tietyllä hinnalla tamman. Pisteitä voi nostaa periaatteessa kolmella tavalla: valmentamalla, ruokkimalla ja kengittämällä hevosta ja myös erilaiset varusteet vaikuttavat niihin, mutta varusteilla ei saada aikaan pysyvää pisteiden nousua. Tässä suhteessa LE siis nojaa enemmän reaalimaailmaan kuin meidän systeemimme, mutta mikään inhorealistinen ei LE:kään ole. Jos siis LE-shetlanninponilla on sopivat pisteet, se voi voittaa kymmeniä ja satojakin reining-kilpailuja ja kukaan ei estä bretagnenhevosta osallistumasta laukkakisoihin tai arabia raveihin. Tässä maailmassa roduilla ei ole siinä suhteessa vähintäkään merkitystä, suorituspisteillä vain ja sen kanssa on elettävä.
Hevosia syntyy LE:hen lisää kahdella tavalla: niitä joko ostetaan LE:n kaupasta tai sitten tammoja astutetaan oreilla ja tästä syntyy varsoja. Kaupasta ostetut hevoset ovat valmiiksi 3-vuotiaita eli kisaikäisiä, suvuttomia ja niillä on halutun rodun ns. peruspisteet, jotka ovat joka rodulla melko matalat. Syntyvä varsa sen sijaan on luonnollisestikin 0-vuotias, suvullinen ja sen pisteet määräytyvät vanhempien pisteiden mukaan. LE:hen ei siis voi tuoda virtuaalihevosia muualta, se on oma suljettu maailmansa. Ja sama koskee myös rahaa.
LE:ssäkin on siis suvullisia ja suvuttomia hevosia. Kuten meilläkin, suvuttomat ovat yleensä vähemmän arvostettuja kuin suvulliset, mutta se ei johdu siitä, että sukua arvostettaisiin itsessään vaan siitä, että suvullisilla hevosilla on monissa tapauksissa paremmat pisteet kuin suvuttomilla. Jos suvullisella hevosella on saman tason pisteet kuin suvuttomalla, ei se ole yhtään sen enemmän arvoinen. Suvuton hevonen sen sijaan voi saavuttaa melko hyvätkin suorituspisteet, mutta se vie aikaa ja rahaa ja LE-hevosetkin ikääntyvät (tästä toisaalla enemmän). Tosin suvuttomat hevoset ovat varsin arvostettuja siitoshevosina, koska sisäsiitos on LE-hevostenkin ongelma.
LE-hevoset ikääntyvät eri tahdissa kuin suurin osa meidän virtuaalimaailman hevosista: vuosi per viikko. Peli on siis varsin nopeatempoinen tässä suhteessa, puoli vuotta sitten syntynyt LE-varsa on jo ikäloppu kun VHKR:n mukaan se on vasta hädin tuskin täysi-ikäinen. LE-hevosilla voi alkaa kilpailemaan 3-vuotiaana, poikkeuksena halter-kisat, joihin voi jo 1-vuotias osallistua. Kolmivuotiaana myös tamma voi varsoa ja ori astua tammoja, ei aikaisemmin.
Kisaamis- ja siitokseenkäyttömahdollisuus loppuu jossain 20 ikävuoden jälkeen, en tarkkaan tiedä ikävuosia, mutta ainakin jo 24-vuotias ori on liian vanha astumaan tammoja. Vanhoja hevosia voi edelleen ruokkia, kengittää ja valmentaa, mutta periaatteessa siitä ei ole mitään hyötyä, koska hevoset eivät voi kilpailla eivätkä ne voi periyttää hyviä pisteitään enää varsoille. Vanhat hevoset eivät kuitenkaan katoa LE:stä mihinkään tai edes kuole, ne elävät ikuisesti. Sinällään tämä on hassua, koska vanhimmat hevoset alkavat olla kirjoittamishetkellä jo hyvän matkaa yli 70-vuotiaita. Vanhat hevoset voi sijoittaa Elysiumiin, jonkinlaiseen vanhainkotiin, mutta koska se on melko hintavaa, pelaajat yrittävät usein myydä vanhoja hevosiaan hyvinkin halvalla tai he antavat niitä jopa ilmaiseksi. Tämän vuoksi ei kannata suin päin rynnätä ostamaan halpaa hevosta, vaikka sillä olisikin hyvät pisteet, ei ainakaan ennen kuin on tarkistanut sen iän.
Huomattava, kenties rahankäytön ohella suurin ero meidän virtuaalimaailmaan on se, että kuvilla ja luonnekuvauksilla ei ole LE:ssä pienintäkään merkitystä. Tämä kavaltaa tietysti sen, että minkäänlaista näyttelytoimintaa tai YLA:n tyyppistä arvostelua ei LE:ssä ole. Kaikki riippuu yksinomaan suorituspisteistä.
LE:ssä on toki mahdollisuus linkittää kuva hevosen sivulle ja monet tätä mahdollisuutta käyttävätkin. Tämä taas johtaa siihen, että tekijänoikeusrikkomukset ja suoralinkitys rehottavat. Kiitos Googlen, näiltä eivät säästy edes suomalaiset kuvat ja palvelimet.
Kuvan rodunmukaisuudesta ei kukaan välitä, saati siitä onko arabilla kirjavan hevosen kuva tai onko frederiksborg musta. Ja kun pelissä on mahdollisuus ostaa niinkin eksoottisia rotuja kuin deliboz tai färsaartenponi, ei näille tietysti rodunmukaisia kuvia löydykään kovin helposti. Sivuhuomautuksena roduista, että niitä löytyy LE:stä hieman toista sataa, mukana on meidän silmissä todella erikoisiakin, kuten abessinianhevonen, eriskaynponi, mangalarga, marwari, warlander tai xilingol. Nämä rodut eivät kuitenkaan ole kovin yleisiä LE:ssä, "Top Ten"-listan kärjestä löytyvät Yhdysvalloissa yleiset rodut: arabi, täysiverinen ja quarter.
Kovin pitkiä luonnekuvauksia LE-hevosille ei ole edes mahdollista kirjoittaa. Kaikki ylimääräinen tieto nimen, sukupuolen, rodun, iän, syntymäajan ja suorituspisteiden lisäksi tulee mahtua 255 merkin kenttään. Meidän virtuaalimaailmassa 255 merkkiä riittää hädin tuskin alkuesittelyn aloittamiseen. Usein pelaajat kirjaavat hevosen tietoihin omia merkintöjään sen suvusta, pisteistä, treenauksista ja sen sellaisesta.
Kaiken kaikkiaan Ludus Equinus ja meidän tuntema virtuaalimaailma ovat varsin erilaisia vaikka lähtökohta onkin sama: netissä elävät mielikuvitushevoset. LE on paljon rajoitetumpi, mutta myös realistisempi, kun taas meidän systeemimme on kiinni ainoastaan hevosten omistajasta ja hänen arpaonnestaan. Täällä omistajalla on myös suurempi vapaus hevosensa ja tallinsa suhteen, mutta toisaalta hevosten kasvattajat yms. pitävät omistajaa myös huomattavasti suuremmassa vastuussa. LE:ssä ei kukaan hevosen myyjä tiettävästi ole vaatinut kasvattiaan takaisin jos omistaja ei sillä kisaa tai jos sillä on vääränlainen kuva tai ei kuvaa lainkaan.