Tehdään nyt ensin ero kahden samankuuloisen termin välille. Vippoksessa 6/02 Raisa Ojaniemi kirjoitti varsin näppärästi kasvatuksen ja jalostuksen erosta. Kasvatus on sitä että teetetään varsa, ei väliä millainen, ei väliä millaisista vanhemmista, ei välttämättä mitään muuta tavoitetta kuin luoda virtuaalimaailmaan uusi, suvullinen hevonen. Jalostus on puolestaan harkitumpaa ja tähtää kannan parantamiseen, toivottujen ominaisuuksien vahvistamiseen ja huonojen ominaisuuksien eliminoimiseen. Kasvatusta harrastavat monet virtuaalimaailmassa, vaan miten on jalostuksen laita?
Onko jalostus edes mahdollista virtuaalimaailmassa? Hevosten rakenne, luonne, ehkä lajipainotuskin ja monet muut asiat vaihtuvat miltei poikkeuksetta joka kerta kun se vaihtaa omistajaa. Hevosilla ei ole oikeastaan minkäänlaista identiteettiä vaan uudella omistajalla on vapaat kädet muuttaa hevosen olemusta ja muita tekijöitä, jotka vaikuttavat jalostukseen. Tästä seuraa tietysti ongelmia jalostuksen kannalta.
Otetaan esimerkki: kasvattajan tarkoitus on kasvattaa vaikkapa kevytrakenteisia FWB-hevosia erityisesti kenttäratsastusta varten ja hän astuttaa siron puoliveritammansa kevyellä trakehneroriilla. Varsasta tulee FWB, kuten kaikki olemme oppineet. Oletetaan, että kasvattaja myy varsan eteenpäin, mutta uusi omistaja lätkäiseekin sille raskaan hannoverin kuvan ja alkaa kisaamaan sillä koulua. Puoliverinen kuin puoliverinen, toteaa uusi omistaja, jos kasvattaja kuvasta huomauttaa kuvasta. Näin kasvatista on tullut kasvattajan tavoitteiden kannalta epäonnistunut ja kasvattajan valinnoilla ei ole ollut minkäänlaista merkitystä. Hänen ei siis olisi kannattanut tuhlata aikaa vanhempien rakenteen tutkimiseen vaan astuttaa tamma raskaalla oldenburgilaisella, sillä jolla on VIR MVA CH- ja muut arvonimet, olisi varsakin mennyt helpommin kaupaksi.
Sama voi käydä vähän toisinkin päin. Oletetaan, että varsan ostaja on halunnut nimenomaan kevytrakenteisen varsan ja on juuri siksi valinnut tämän kevyen trakehner-pv-risteytyksen. Varsan omistaja on tyytyväinen siihen hetkeen asti kunnes kasvattaja myy varsan emän muualle, sen kuva vaihtuu uuden omistajan mielen mukaiseksi ja aiemmin kevyt ja siro tamma muuttuukin raskastyyppiseksi.
Samalla tavoin vaihtuu rakenteen lisäksi luonne, lajipainotus, säkäkorkeus, jopa väri. Tällä perusteella ei siis kannata yrittää jalostaa vaikkapa kouluratsastukseen soveltuvia hevosia, koska huolimatta molempien vanhempien koulupainotteisuudesta uusi omistaja voi vaihtaa varsan tai vanhemman lajipainotuksen aivan joksikin muuksi sen mukaan mitä itse haluaa ja sattuu sillä hetkellä tarvitsemaan.
Pitäisikö vakavaa jalostusta harrastavien kasvattajien siis asettaa ostajille ehtoja: varsan tulee olla koulupainotteinen, sillä ei saa muissa lajeissa kisata, sillä tulee olla raskastyyppisen puoliverisen kuva, sen tulee olle säkäkorkeudeltaan tietty, sen tulee olla luonteeltaan tietynlainen ja värin pitää olla jokin tietty? Omistajalle ei jää kovinkaan paljoa pelivaraa kasvattajan vaatimusten jälkeen, vaikka onhan tietysti paljon niitäkin ostajia, jotka haluavat nimenomaan tietynlaista hevosta tietynlaiseen käyttöön ja ennen kaikkea: sopivaa hevosta valmiisiin kuviin.
Vaan kun kasvattajilla on jo nyt melkoiset vaatimukset ostajille: sivujen ja tallin täytyy miellyttää kasvattajaa, kasvatilla pitää kisata ja kiikuttaa sitä näyttelyihin ja jos hoito ei tyydytä, kasvattaja pitää itsellään oikeuden ottaa varsa takaisin. Jos tähän lisätään vielä vaatimuksia lajipainotuksesta, luonteesta ja rakenteesta, jää monelta varmasti varsat ostamatta. Joku raja vaatimuksillakin pitää olla!
Mitä siis tulisi tehdä, jotta jalostustoiminnalla ja kasvattajan ori-/tammavalinnoilla olisi jotain merkitystä? En minä vain tiedä, jos jollain on hyviä ideoita, niin antaa kuulua. Mutta olisiko sittenkin vain parempi jättää koko jalostus sikseen, kun se tuntuu melko mahdottomalta? Tyytyä vain kasvattamaan ilman sen suurempia tavoitteita, tarkoituksena tuottaa lisää hevosia virtuaalimaailmaan? Valita aina vanhemmiksi ne hevoset, joilla on pisin suku, viis siitä mitä muita ominaisuuksia vanhemmilla on, suku kun tuntuu olevan ostajille kovin tärkeä asia?