Virginian virtuaalinen kotisivu

Päiväkirja: Ionic, osa 3

julkaistu Vippoksessa 3/05

Vippoksen tallipäiväkirja seurailee Ionic-tallin ja sen omistajan elämää säännöllisesti kuukauden tai kahden välein. Ionic on suuri siittola, jossa kasvatetaan useita rotuja ja myös muuta toimintaa järjestetään satunnaisesti. Tämän lisäksi mukaan sotkeutuu omistajan ylläpitämä VATY - virtuaalinen akhal-tekkeyhdistys.

Helmikuusta on selvitty hengissä vaikka edellisessä päiväkirjassa vähän epäilinkin, että miten käy. Kasvatteja on syntynyt ja kisoja pidetty, joten ihan normaalia rataa tässä tallustellaan eteenpäin.

Helmikuussa intouduinkin järjestämään peräti kolmet kisat: laukkakisat, koulukisat ja askellajikisat. Näistä laukat ja askellajikisat olivat jaoksen alaiset, mutta suurkoulukisat olivat ihan villit. Kaikki on nyt saatu kunnialla hoidettua, askellajikisojen tulokset odottavat vielä lähettämistään ranking-listan pitäjälle, mutta ehtiihän sitä vielä (tuo taitaa olla yksi niistä kuuluisista viimeisistä sanoista: "ehtiihän sitä vielä").

Eniten hermoilin noita koulukisoja, mutta onneksi arvontakone nieli puolentoista sadan ilmoittautujan listan ja arpoi tulokset kuulemma kiltisti. Itse en sitä tiedä, koska delegoin tulosten arvonnan kaverilleni. Se olikin kannattavin keksintö hetkeen aikaan, sillä vältyin itse tulosten käpälöinniltä.

Kyllä, minun täytyy tunnustaa että olen aikaisemmissa kilpailuissa muokannut itse arpomiani tuloksia, koska arvontakone on sijoittanut minut liian korkealle. Eihän kukaan suostu uskomaan arvontaa puolueettomaksi, jos kisojen järjestäjä saa kaksois- tai jopa kolmoisvoiton tai muuten vain sijoittuu liian monta kertaa kymmenen parhaan joukkoon. Sen verran olen kuitenkin kisoja järjestänyt, että tällaisiakin tuloslistoja arvontakoneet ovat minulle antaneet ja pakkohan niitä on retusoida uskottavampaan muotoon vaikka puolueettomuus kärsii semmoisesta.

Mutta se on loppu nyt! Rekrytoin virtuaalimaailmasta mitään tietämättömän ja siten puolueettoman kaverini kisojen onnettareksi. Jos jollakulla siis on tulosten suhteen valittamista, voin osoittaa valittajan suoraan ystäväni puheille. Hän puolestaan tulee kuolemaan nauruun, jos joku häntä viitsii syyttää leikkikisojen tulosten sabotoinnista. Ja koska koulukisatkaan eivät olleet minkään jaoksen alaiset, niin minä olen joka tapauksessa korkein mahdollinen taho, jolle tuloksista voi valittaa. Sen verran minulla on luottoa kaveriini, että puolueellisuusvalituksia ei käsitellä.

Siis eläköön villit kisat ja puolueeton arpoja!

Askellajikilpailuistani on sanottava sen verran, etten ole seuraillut ARJ:n toimintaa hetkeen, mutta alkaako innostus askellajihevosiin hiipumaan noin yleisesti? Ilman Kerppaa ja RDN:n hevosia moni luokka olisi jäänyt sitten vain omien hevosteni väliseksi kilpailuksi. Varsinkin missourinfoxtrotter- ja tennesseenwalker-luokat olisivat tarvinneet enemmän ratsukoita eikä pasojenkaan luokassa ollut kuin kahden osallistujan hevosia. Saddlebredejä nyt sentään oli jonkin verran, vaikkei luokat olleet täynnä silläkään puolella ja ilahduttavasti sekaluokassa oli tällä kertaa mukana muitakin kuin omat kalliovuortenponini. Mutta joka tapauksessa osallistujia oli aika tavalla vähemmän kuin viime syksynä pitämissäni kisoissa ja minusta se on huolestuttavaa. Jotain pitäisi varmaan tehdä, mutta mitä ja kenen?

Kasvatteja on helmikuussa syntynyt valehtelematta useita kymmeniä. Minä en nykyisin ota stressiä siitä, jos en heti syntymäpäivänä ehdi varsoille tehdä sivuja saati että kuvia löytäisin kaikille heti. Ehtiihän sitä vähemmälläkin kiireellä. Joka tapauksessa nyt on ollut kuitenkin inspiraatio kohdillaan ja kasvatit ovat saaneet rivakasti sivut ja kuvat. Olen ehtinyt jo ihastua jokaiseen helmikuussa syntyneeseen varsaan. Ainoastaan tekkepuoli laahaa pahasti jäljessä, tekkevarsoille en ole ehtinyt sivuja tehdä samaa tahtia kuin muille, vaikka kyse onkin ehdottomasta ykkösrodusta minun silmissä.

Noin muuten tekkepuolella onkin menossa suuria uudistuksia. Tajusin nyt oikeasti että tekkejä oli pitkälti yli toistasataa kappaletta ja että vähemmälläkin saadaan sukulinjat säilytettyä. Tästä ajatuksesta alkoi sitten armoton pudotuspeli, jossa suvun, sukulinjojen, lajipainotuksien ja monien muiden tekijöiden perusteella tein päätöksiä myymisestä tai pitämisestä. Sydän verta valuen olen joutunut siirtämään monia suosikkejani myyntilistalle.

Osa vanhemmista hevosista lähti "ulkomaille", joka käytännössä tarkoittaa sitä, että poistin ne tallin hevoslistoilta, ne eivät siis enää kuulu vahvuuteen, en käytä niitä siitoksessa ja kaiken kaikkiaan ne tulevat siirtymään ajasta virtuaali-ikuisuuteen varsin rivakkaa tahtia. Osa näistä hevosista on kyllä ilmoitettu helmikuun YLA-tilaisuuteen, joten niiden lopettamista joudun odottelemaan jonkin aikaa, mutta menossa ne joka tapauksessa ovat. Ja hyvä niin, jokainen niistä on antanut jo oman panoksensa tekkejalostukselle, joten on huomattavasti mielekkäämpää kuopata kunniallisesti vanhat rakkaat hevoset kuin yrittää myydä niitä eteenpäin.

Ionicin hevosia myydessäni olen huomannut että viime kesän mustangi-buumista ei ole jäljellä enää mitään. Viime kesän suunnilleen kolmestakymmenestä syntyneestä mustangivarsasta olisin saanut myytyä yhdeltä istumalta kai kaikki, sen verran paljon niitä kyseltiin. Nyt suvulliset kasvattini seisovat myyntilistalla eikä ketään kiinnosta. Niitä olisi jäljellä paljon enemmänkin ellei Faraway Parkin omistaja olisi ostanut useita itselleen. Niin se muoti muuttuu! Minkään muun rodun kohdalla en ole huomannut ihmeempää ostoryntäystä, puoliveriset tietysti menevät kaupaksi (jos menevät), arabit samoin (ei niitäkään nyt käsistä viety). Tekkejä olen saanut myytyä aika hyvin, mutta ehkä se johtuu aggressiivisesta myyntikampanjasta FVP:ssä. Ja onhan noita paljon myynnissäkin ettei mikään ihme jos monet ovat suuresta hevosmäärästä löytäneet itselleen sopivan hevosen. Paljon niitä on myymättä edelleen, ettei tässä auta vielä paukutella henkseleitään.

© Virginia R. virginia.shore(a)gmail.com
Tiedosto luotu 2009-01-26
Sivu kuuluu Virginian virtuaalinen kotisivu-sivustoon