Tammikuu takana ja helmikuu hiihtelee jo luoksemme. On siis aika ottaa näppäimistö kauniiseen käteen ja listata Ionicin kuulumiset viime kuulta.
Kun nyt kerran kisaaminen on tämän kuun aiheena Vippoksessa yleensäkin, niin aloitetaan kisauutisilla: kolmen kuukauden tauon jälkeen päätin järjestää Ionicissa kisat. Ensin laitoin pystyyn laukkakisat, joku oli Hevostalli.netissä valitellut kuinka LJ:n alaisten kisojen täysiverilähdöt täyttyvät eikä mukaan ehdi. Ajattelin sitten kantaa korteni kekoon ja tarjota vähän helpostusta laukkakisoja metsästäville. Kuten arvata saattoi, täysiverilähdöt täyttyivät kolmea viikkoa ennen kisapäivää, samoin aloittelevien hevosten lähtö. Quartereille, akhal-tekeille ja muille venäläisille tarkoitetut lähdöt sen sijaan ovat tätä kirjoitettaessa edelleen vajaita. Sekään ei ollut yllätys. Ehkä seuraava laukkakilpailu sisältää pelkkiä täysiverilähtöjä, erikseen oreille ja tammoille ja eri-ikäisille. Minulla ei ole suurempia intressejä kilpailuttaa hevosiani, joten itselleni aivan sama millaisia luokkia mukaan tulee.
Laukkakisojen aiheuttamassa innostuksenpuuskassa laitoin pystyyn koulukisatkin enkä suinkaan mitä tahansa kisoja, vaan kunnon suurkisat! Kaikki mahtuvat mukaan, yksi ihminen saa tuoda yhteen luokkaan niin monta hevosta kuin suinkin haluaa ja yksi hevonenkin saa osallistua kolmeen luokkaan. Nämä ovat minun lempikisojani, koska kerrankin mahdun itse kaikkien hevosteni kanssa mukaan. Kevään mittaan on tulossa suurestekisat ja ehkä muitakin kisoja, riippuen ihan siitä, miten nuo koulukisat onnistuvat.
Ehdin tässä jo nähdä painajaista, että käyttämäni arvontakone ei toimi suurilla osallistujamäärillä, kun monessa luokassa on jo nyt pitkälti toista sataa osallistujaa. Sittenpä olen kaulaani myöten keltaisessa nesteessä! Tietysti fiksu insinööri koodaisi itselleen oman arvontasoftan, ei sen niin vaikeata pitäisi olla, jos keksii vain algoritmin ja eiköhän niitä taas löydy valmiinakin. Toisaalta minun ruostuneilla ohjelmointitaidoillani ei toteutus onnistuisi C++:lla, Javasta nyt puhumattakaan. Symbiania voisin sen verran osatakin, mutta siitä tulisi sitten kännykkäkäyttöinen softa. Siinä olisikin markkinarakoa: virtuaalihevostelijoille suunnattu kännykässä toimiva arvontasofta! Käyttökerta vain 10snt! Tilaa tekstiviestillä! Ja varmista, että puhelimesi käyttöjärjestelmä on Series 60. Ehkä kuitenkin turvaudun kaveriapuun, kun noita koodarinörttejä löytyy lähipiiristä...
Joulukuussa aloittamani hevosten myynti on pyörähtänyt käyntiin kivasti ja hevosia on mennyt kaupaksi melkoisen rivakasti. Vain aniharva ostaja on toistaiseksi jättänyt sivut tekemättä tai ilmoittamatta. Olen erittäin tyytyväinen, jos ihmiset tosiaan alkavat vähitellen oppia, että varatulle hevoselle pitää sivutkin tehdä.
Ilahduttavasti myös muutama piirrettyjen kuvien käyttäjäkin on eksynyt Ionicin myyntisivulle. Hieman ällistelen sitä, että he aivan ensimmäiseksi kysyvät hyvin varovaisin sanakääntein, että myynkö ylipäänsä hevosia heille. Vasta myöntävän vastauksen jälkeen he alkavat luetella haluamiaan hevosia. Onko piirroskuvien käyttäjät todellakin potkittu niin nöyriksi etteivät he uskalla edes tunnustaa myyjälle haluavansa ostaa jonkun hevosen ennen kuin ovat varmoja siitä, ettei myyjä käy kurkkuun kiinni, jos mainitaan se paha p-sana? Joka tapauksessa itse suhtaudun nykyisin piirroskuviin varsin myötämielisesti vaikkei itselläni olekaan kuin yksi piirretty hevonen. Pitäisi kai kirjoittaa myyntiehtoihin, että näitä myydään myös piirrostalleille, tervetuloa ostoksille vain. Niin todellakin, Ionicin oma oldenburg-kasvatti Unreal Ion on siirtynyt uuteen aikakauteen ja saanut itselleen valokuvan sijasta piirroksen. Valitettavasti oman piirrustustaidottomuuteni tuntien ei lisää ole tulossa, elleivät paremmin piirtävät ystäväni heittäydy kovin anteliaiksi. No, minun tekisi mieleni käyttää Unrealia myös PKK:n näyttelyissä, mutta ainakin oriluokat ovat tainneet kokea NJ-ilmiön: ne ovat kroonisesti täynnä. Ei kai auta valitella, onhan se hyvä, että piirroshevosia alkaa olemaan enemmänkin.
Mitä sitten kasvatusuutisiin tulee, niin tammikuu oli todella hiljaista aikaa: neljä tekkevarsaa ja vajaa kymmenen muuta varsaa syntyi tammikuun aikana. Noista muista varsoista pari oli tilausvarsoja, jotka eivät itselleni jääneet. Helmikuussa sitten tärähtää; kun tämä päiväkirja julkaistaan olen todennäköisesti kaatunut kauhean kasvattitulvan alle eikä minusta lähde muuta kuin hiljaista vikinää. Hoksasin nimittäin nyt tammikuussa, että tammat seisovat tyhjinä ja moni siitostammaksi kaavailemani hieno hevonen odottelee edelleen ensimmäistä astutusta. Tuumasta toimeen vain, mikä siinä muukaan auttaa ja astutuksia miettimään. Muilla rintamilla ei Ioniciin kuulu mitään ihmeellistä, suurempaa kisaamisinspiraatiota en ole edelleenkään saanut, muutamia uusia hevosia on tullut lisää, jokunen otus on yrittämässä kantakirjaan ja niin päin pois. Panostus Ioniciin ei siis ole ollut tammikuussa mitenkään suurensuurta, on itse asiassa mennyt päiviä etten ole talliini koskenut. Se on vaihteeksi ihan hyvä vähän löysätä ja nyt sitten olenkin henkisesti valmistautunut selviämään helmikuun kauhuista.