Tämän palstan aloittaminen on hieman hankalaa, koska koko tallipäiväkirjaidea ponnahti esille vasta joulun tienoilla enkä ollut siis valmistautunut lainkaan aikaisemmin asiaan, saati että olisin kirjannut mitään tapahtumia muistiin. Nyt on siis pakko vetäistä tämä ensimmäinen osa niinsanotusti muistin päältä. Tallipäiväkirja alkakoon siis joulukuun 2004 alusta. Jo marraskuun loppupuolella syntyi Ionicissa paljon kasvatteja ja sama tahti jatkui sitten joulukuussakin. Eksoottisimpana voin kai mainita virtuaalimaailman luultavasti ensimmäisen kisberin: tamma Czigany Ion syntyi 1.12. mutta se on sittemmin myyty eteenpäin. Joka tapauksessa kasvattien syntytahti oli melko hurjaa, kaksi tai kolmekin varsaa per päivä! Tällainen kasvattivyöry yhdistettynä samanaikaisiin reaalielämän työkiireisiin aiheutti tietysti sen, että viimeisten joulukuun kasvattien sivut ehdin tekemään vasta vuodenvaihteen jälkeen. Vaan eipä tuo ketään haitannut, kukaan ei erityisesti kaivannut noiden varsojen sivuja, minä kun olen niin omistaja kuin kasvattajakin ja omistin useimmissa tapauksissa myös molemmat vanhemmatkin. Kasvattivyöry loppui joulukuun puoleen väliin, sen jälkeen seuraavat kasvatit ovat syntyneet yhtä lukuunottamatta vasta vuodenvaihteen jälkeen, joten parin viikon huilitauko oli ihan paikoillaan. No, lepo ja lepo, sillä vaikkei kasvatteja syntynytkään, niin ei minulta tekemiset kesken loppuneet.
Paitsi kasvatteja, olen hankkinut uusia hevosia myös muilla keinoin: ostamalla ja tuomalla maahan. Ostohevosista joku saattaa tunnistaa arabi oriin nimeltä HB Calimeirioun, se siirtyi nyt minulle viettämään eläkepäiviä. Tuontihevosia tuli joulukuussa 8 kappaletta, jos nyt muistan oikein. Siitoskäyttöön hankin neljä tammaa: kaksi saddlebrediä ja kaksi tennesseenwalkeria. Varsinkin saddlebred-tammat tulevat tarpeeseen, aikaisemmin omistin vain yhden tamman ja sen pohjalta ei kovin laajaa kastavustyötä saada aikaan. Eikä lisä tehnyt pahaa walker-puolellekaan, hyviä tammoja tarvitaan aina. Näiden neljän tamman lisäksi keksin eli hienommin sanottuna toin Venäjältä neljä oria: arabin, orlovin, orlov-rostoptsinin ja tietääkseni virtuaalimaailman ensimmäisen delibozin. Kasvatan näistä roduista vain arabia, joten joku saattaa ihmetellä, että mitä varten minä semmoisia hankin. Nyt on tunnustettava, että ne tulivat ihan puhtaasti tallini koristeiksi ja kävijöiden että ennen kaikkea itseni ihasteltaviksi. Sain paluupostissa taas paljon hienoja hevoskuvia ja tietysti niihin piti sitten keksiä soveltuvat hevoset. Ja kuka se väittikään ettei kuvilla ole merkitystä...
Vaan yritän minä koko ajan hevosia vähentääkin. Joulun välipäivinä julkaisin pitkästä aikaa varsinaisen myyntilistan Ionicin sivuilla. Hevosten myynti pois Ionicista on jo kauan ollut varsin satunnaista ja syykin on selvä: olen perin juurin kyllästynyt ostajiin, jotka eivät koskaan tee varaamilleen hevosille sivuja. Viikkojen perästä heitä saa sitten metsästää sähköpostitse ja vastauksena saattaa olla: "Sorry, en mä sitä otakaan". Ei sitten ajatellut ilmoittaa hevosen myyjälle asiasta mitään... No joka tapauksessa ilmeisesti joulu sai aivoni pehmenemään ja päätin vielä kerran yrittää luottaa ihmisiin sen verran, että lähden myymään hevosiani. Ja ilmeisesti joulu on saanut lusmu-ostajat ryhdistäytymään tai sitten he ovat kaikki pysytelleet poissa, mutta hevosten uusia osoitteita on tipahdellut sähköpostiini varsin mukavasti. Niin sitä pitää! On minulla varaakin vähentää hevosiani. Haudattuani appaloosa-, criollo-, mustangi-, shagya- ja welsh cob-kasvatuksen näiden rotujen kasvatteja ja siitoshevosia on paljon vailla uutta kotia. On myyntilistalla toki muitakin rotuja, myyn nuoria kasvattejani ja vanhempia siitoshevosia.
Yllättävää kyllä, olen raaskinut laittaa joitain akhal-tekkejäkin myyntiin. Syytäkin on, sillä se puoli alkaa levitä käsiin, voin sen tunnustaa. Hevosia on jo pitkälti toista sataa ja syntyy koko ajan lisää. Vaan minkäs sille mahtaa, tekke tuntuu olevan kohtaloni virtuaalimaailmassa ja kaiketi kohtaloon täytyy alistua. Niin monta kertaa olen yrittänyt noista mieltäni kiehtovista rimppakintuista luopua, mutta tässä sitä taas ollaan: satapäisen tekkelauman onnellisena omistajana. Puhumattakaan sitten siitä, että pitkällisen harkinnan jälkeen otin hoiviini myös virtuaalisen tekkeyhdistyksen, ensimmäisen ikioman rotuyhdistyksen, jota olen pitkän virtuaaliurani aikana pitänyt.
Tämä palsta jää tällä kertaa nyt lähinnä kasvattikuulumisiin ja uusiin hevosiin, mutta ensi kuussa lupaan ainakin yrittää kertoilla jotain muutakin tallistani ja tallinpidostani.