Virginian virtuaalinen kotisivu

Harvinaiset rodut - miten niiden kanssa selviää hengissä?

julkaistu Vippoksessa 4/05

Talli on täynnä suomenhevosia, arabeja ja erilaisia puoliverisiä, mutta huomio kiinnittyy tyylikkäisiin saddlebredeihin, tukeviin clevelandinruunikoihin, monipuolisiin morganeihin, käyräkorvaisiin marwareihin tai suloisiin falabelloihin. Tekisi mieli ostaa sellainen, mutta... Ei oikein uskalla, jos vaikka ei löydy kuvia. Kuulostaako tutulta? Harvinaisten rotujen ostaminen ei ole kuitenkaan mikään maailmaa kaatava asia, joten aivan hyvin voi tarttua toimeen.

Virtuaalimaailmassa ei periaatteessa ole rajoituksia rotujen suhteen, koska kuka tahansa voi keksiä minkä tahansa rodun yksilön ilman että tarvitsee huolehtia tuontikustannuksista, vaadittavista rokotuksista, testituloksista ja eläinlääkärintodistuksista, karanteeneista, paperisodasta tai rodun harvinaisuudesta ja mahdollisista vientikielloista. Mitä sitten tulee ottaa huomioon, jos lähtee pois puoliveristen ja suomenhevosten tutulta polulta?

Ohjeita harvinaisia rotuja harkitsevalle

Yleensä ihmiset pitävät harvinaisia rotuja jostain syystä vaikeina, mutta eivät ne sitä ole. Melkeinpä mille tahansa rodulle löytyy netistä kuvia ja lupiakin heruu, kun ahkerasti vain jaksaa etsiä ja kierrellä. Tietysti tämä vaatii vähän enemmän vaivaa kuin sen, että käy kamerallaan räpsäisemässä pari kuvaa naapurin suomenhevosesta ja tällää ne uudelle virtuaalisuomenhevoselle. Kukaan ei tietysti estä piirtämästä itse kuvaa, kun nykyisin piirretyt kuvat alkavat saada suosiota yhä enemmän. Ja kun oikein mietitään, niin onko se täydellinen kuva aina se kaikkein tärkein asia, jonka puutteeseen kaikki tyssää?

Monet harvinaiset rodut ovat täysin kelvollisia kilpahevosia, reaalimaailmassa harva rotu tietysti pystyy koulussa tai esteillä kilpailemaan puoliveristen ylivaltaa vastaan maailman huipulla, mutta ei se tee erikoisemmista roduista mitenkään kykenemättömiä kilpailemaan näissä lajeissa. Ja poikkeuksia löytyy reaalimaailmastakin, lempiesimerkkini on Roomassa 1960 kouluratsastuksen olympiakultaa voittanut akhal-tekkeori Absent. Erikoisemmista roduista löytyy paljon myös äärimmäisen monipuolisia hevosia, kuten vaikkapa jo aiemmin mainittu morgan, joka ei voimiltaan tietysti vedä vertoja suomenhevoselle eikä rotua ravurinakaan käytetä, mutta kaikkeen muuhun se sitten sopiikin. Harvinaisemmat rodut saattavat tarjoa mahdollisuuden myös laajentaa kilpailukenttää: askellajiroduilla pääsee mukaan ARJ:n kisoihin, pohjoisruotsinhevosille ja dölehevosille ovat kylmäveristen ravilähdöt avoinna ja työhevoskisat ovat kuin tehtyjä raskaille kylmäverisille.

Monille virtuaalihevostelijoille NJ-näyttelyt ovat kovin tärkeitä ja tämä on vähän kaksipiippuinen juttu harvinaisten rotujen kanssa. Niille järjestetään harvoin omia luokkia, joten niitä voi olla hankalaa saada mukaan näyttelyihin. Yleiset harvinaisten rotujen ja muiden hevosten tai muiden ponien luokat tahtovat täyttyä nopeasti. Ja mitä eksoottisemman näköinen hevonen, sen helpommin se jää luokan hännille tutumman näköisten rotujen tieltä. Silloin kun rodulle järjestetään oma luokka, sinne ei ole juuri tungosta ja mukaan mahtuu yleensä helposti. Tämän lisäksi niissä luokissa on melko helppo pärjätä, useimpien harvinaisten rotujen taso on epätasaisempi kuin yleisten rotujen ja hyvällä rakennekuvalla on varsin helppoa napsia sertejä näyttelyistä.

Ohjeita harvinaisia rotuja ostavalle

Kun tilanne on sitten mennyt siihen, että ostopäätös on tehty ja kiintoisa rotu on valittu, on syytä ottaa yhteyttä rodun kasvattajiin ja mahdolliseen rotuyhdistykseen. Foorumeissa kannattaa muutenkin kysellä, mikä on rodun tilanne tällä hetkellä.

Harvinaista rotua hankittaessa on kaksi vaihtoehtoa niin kuin minkä tahansa muunkin rodun kohdalla: voi ostaa kasvattajalta varsan tai keksiä itse suvuttoman hevosen. Hevosen keksimistä ei pidä pelätä harvinaisten rotujen kohdalla, monien rotujen kanta on melko pieni ja kasvattajat ovat iloisia jokaisesta uudesta yksilöstä. Oriit ovat tietysti helpommin muiden käytettävissä, mutta kasvattajat saattavat olla hyvinkin kiinnostuneita myös tilausvarsoista, jos hevonen on tamma. Suvuttomuuden ei saisi antaa haitata hevosten keksimistä, koska suvuton hevonen on yhtä arvokas kuin suvullinenkin ja monesti siitoksessa suvullista tärkeämpi yksilö. Oma lukunsa sitten on niin eksoottiset rodut, joita ei virtuaalimaailmasta löydy saati että kukaan kasvattaisi. Silloin on pakko tarttua itse toimeen ja keksiä hevonen.

Toisaalta kasvattajilla saattaa olla myös omia kasvatteja, jotka kaipaavat hyvää omistajaa ja tilausvarsojakin voi kysellä, jos löytyy mieluisat vanhemmat. Kumpikin vaihtoehto, keksiminen tai kasvatin ostaminen ovat ihan hyviä ja molemmissa on puolensa. Kasvattajilta kannattaa kysellä vähän tätäkin asiaa, olisivatko he kiinnostuneita mahdollisesta uudesta jalostushevosesta vai olisiko heillä kasvatteja myynnissä.

Ohjeita kasvattajaksi aikovalle

Virtuaalimaailmassa on taatusti helpompiakin asioita kuin kasvattaa harvinaista rotua, se myönnettäköön. Ainakin, jos tavoitteena on kasvattaa mahdollisimman paljon hevosia ja myydä ne mahdollisimman nopeasti. Ihmisillä tuntuu olevan tallit täynnä jo muutenkin, tavallisempien rotujen myyminen on jo hankalaa ja harvinaisempia rotuja kauppaava kokee yleensä pettymyksen toisensa perään. Tavallisin peruste ostamattomuudelle on kuvien puute, heti toisena tulee se, että kun hevosia on jo muutenkin niin paljon.

Harvinaisen rodun kasvattaminen voi silti olla antoisaa puuhaa kun pitää mielessään, että rotu ei ikinä yleisty, ellei joku sitä kasvata. Alusta asti kuitenkin kannattaa varautua siihen, että varsoja ei viedä käsistä. Tähän on pääsääntöisesti kaksi keinoa: joko pitää kasvatustoiminnan pienenä ja kasvattaa vain itseään varten tai kasvattaa niin paljon hevosia kuin haluaa, mutta varautuu pitämään ne kaikki itse. Hevosmäärä kasvaa tietysti suureksi tällä menetelmällä, mutta senkin kanssa pystyy elämään.

© Virginia R. virginia.shore(a)gmail.com
Tiedosto luotu 2009-01-26
Sivu kuuluu Virginian virtuaalinen kotisivu-sivustoon