Virginian virtuaalinen kotisivu

Kahdeksan vinkkiä virtuaalimenestykseen

julkaistu Vippoksessa 12/04

Virtuaalimaailmassa on mahdollista saavuttaa miltei mittaamattomasti menestystä ja suosiota. Miksi emme siis pyrkisi siihen kaikin? Helppoa se ei ole, mutta tässä on pitkän linjan virtuaalihevostelijan kuumimmat vinkit. Teroittakaa siis kyynärpäänne ja harjoitelkaa selkäänpuukottamista jo kotona, sillä nyt se alkaa.

1. Hanki hevonen

Hanki itsellesi yksi hevonen. On yleisesti tunnettu tosiseikka, että mitä vähemmän hevosia yhdellä omistajalla on, sen enemmän hän pystyy panostamaan yhteen hevoseen.

Hevosen on pitää olla ori, sillä sitä voi käyttää jalostukseen tammaa enemmän ja sen kisaura ei katkea varsomisten takia. Ruunat ovat ällöttäviä luuskia, joilla ei tee mitään eivätkä tammatkaan oikeasti paljoa parempia ole. Oriin on oltava ehdottomasti suvullinen, mitä pidempi suku, sen parempi. Suvun tulee olla harvinainen, mutta siinä pitää olla mahdollisimman paljon ktk- ja VIR MVA Ch-hevosia. Suvusta olisi kyllä hyvä löytyä muutamia kuuluisia ja hyviksi tunnettuja siitoshevosia.

Rodun tulisi olla jokin yleinen, tällöin hevoselle on helppo löytää tammoja astuttavaksi ja sillä on mahdollisuus tulla suosituksi siitosoriiksi. Puoliverinen, arabi tai ehkä suomenhevonen, welsh-ponejakin voi harkita. Näistä roduista virtuaalimaailman suuri yleisö on kiinnostunut, harvinaisemmat voi suosiolla jättää marginaaliryhmien harrasteluksi.

2. Kuva

Hevoselle pitää hankkia kuva: selkeä, tarpeeksi suuri ja kuvan hevosen tulisi olla esitettynä näyttelyasennossa, tyypiltään rodunmukainen ja rakenteeltaan virheetön. Kuva on kaikkein tärkein asia, ilman kuvaa ei voida puhua edes virtuaalihevosesta.

Ennen kuvan valintaa on käytävä läpi kaikki jo kantakirjatut oriit ja tammat sekä VIR MVA Ch- tai Ch-tittelin saaneet hevoset siltä varalta, ettei kellään ole samoja kuvia jo käytössä. Myös viime aikojen NJ-näyttelyiden voittajat tulee selata läpi, ettei jotain muuta hevosta kantakirjata samoilla kuvilla sillä aikaa kun sinä vasta pyydystelet sertejä.

Kun sopiva kuva on löytynyt, tulee kaikkia mahdollisia hevosia ja talleja vahtia sen varalta, että joku hävytön matkii ja ottaa samat kuvat käyttöön. Jos näin käy eikä toisen hevosen omistaja huomautuksista huolimatta suostu kuvia poistamaan, voi foorumeissa hienovaraisesti vihjailla hänen käyttävän laittomia kuvia, kun kuvien ottaja lupaili ne sinulle vähän niin kuin yksinoikeudella... Tällainen vihjailu ei ole varsinaisesti valehtelua vaan totuuden uudelleenmuokkaamista. Nimettömänä voi myös jättää törkeitä haukkumaviestejä foorumeihin ja jos uskallat, käy kirjoittamassa kopioijan vieraskirjaan lisää haukkumaviestejä, nimettömänä toki. Kopioijan feikkaaminen foorumeissa on varsin suositeltava keino, se riittää ajamaan monet pois virtuaalimaailmasta, jolloin sinä jäät näyttämölle voittajana. Yleisestikin kannattaa mustamaalata tätä tyyppiä ja hänen hevostaan mahdollisimman paljon.

3. Luonnekuvaus

Hevosella tulee olla luonnekuvaus. Mitä pidempi, sen parempi. Pitkä teksti näyttää hyvältä hevosen sivulla ja koska harva lähtee pitkää kuvausta lukemaan läpi tarkasti, ristiriitaisuuksia ei huomata ja tekstin sekaan on helppo piilottaa täytesanoja, jotka oivasti lisäävät tekstin pituutta. Realistisuudella ei ole väliä, mutta kattavuus on tärkeä juttu YLAn kannalta. Vastoin yleistä luuloa luonnekuvausta ei tarvitse kirjoittaa itse, omistaja voi pyytää jonkun kirjoittamaan sen puolestaan. Kirjoittajia löytyy kyllä kun lahjoo hienoilla kuvilla (katso kohta 7).

Oriin pitää olla kiltti, rauhallinen ja hyvä käsitellä, mutta samalla luonteikas, orimaisen tulinen ja hieman hankala. Tällöin se soveltuu mahdollisimman monelle tammalle, sikäli kuin tammanomistajat ehtivät kiinnittää huomiotaan mihinkään muuhun kuvan ja suvun lisäksi.

4. Kilpaileminen

Hevosella tulee kilpailla paljon, kisaamaton tai vähän kisattu hevonen on ala-arvoinen virtuaalihevosen irvikuva. Kisakalenterista tulisi löytyä vähintään 500 kisaa, tämän on ehdoton minimi. Määrä tuntuu suurelta, mutta sen ei pitäisi olla ongelma motivoituneelle virtuaalihevostelijalle. Hevonen on hyvä hankkia mahdollisimman nuorena, tällöin voidaan maksimoida kisauran pituus. Varsa-aika on hieman ongelmallista, mutta kun kasvattajan kanssa sopii asioista, varsa voi syntyä kolmivuotiaana. Ja 3-vuotiaalla voi jo kisata ihan täysipainoisesti.

Lajivalinnan kanssa ei kannata olla turhan tarkka, yksi hevonen voi hyvin kilpailla niin esteitä, koulua, kenttää, westerniä kuin valjakkoakin ja se voi toimia ravurinakin, jos kyse on suomenhevosesta. Varoituksen sana kuitenkin näistä eksoottisista lajeista: niihin ei kannata liikaa panostaa, niiden ainoa tarkoitus on lisätä kisakalenterin pituutta. Kilpailemisen pääpainon on oltava esteillä ja koulussa, siitä tammanomistajat pitävät.

Turhan tarkka ei kannata olla tasojenkaan kanssa, 3-vuotias voi ihan hyvin kilpailla GP-koulua ja samaan aikaan 160 sentin esteitä, tuleehan se kuitenkin vanhempana niissä luokissa kisaamaan. Tämä koskee myös poneja, arabeja ja suomenhevosia, niilläkin on ihan mahdollista yltää tälle tasolle, vähempään ei virtuaalimaailmassa kannata tyytyä. Hevosella voi silti osallistua helppohinkin luokkiin, jos niissä on tilaa. Näillä helpolla luokilla saadaan näppärästi lisää kisoja kalenteriin.

Hevosen tulee kilpailla jaosten alaisissa kisoissa niin paljon kuin mahdollista. Villien kilpailujen tarkoitus on lähinnä kasvattaa kisakalenterin pituutta. Jaosten kisoista saa ranking-pisteitä, menestyneen hevosen on oltava ainakin jonkun rankingin kärjessä. Jos jaosten alaisista kisoista ei tunnu tulevan tarpeeksi sijoituksia, voi julkisesti nimettömänä vihjailla arvontojen puolueellisuudesta, kisojen järjestäjät kun suosivat helposti omia tai kaveriensa hevosia.

5. Näyttelyt, kantakirjaus, laatuarvostelut

NJ-näyttelyt ovat kaikkein tärkeimmässä asemassa menestyvän virtuaalihevosen elämässä. NJ-menestys on kuitenkin arvaamatonta, koska taso on kova ja hyvälläkin kuvalla hevonen voi jäädä vaille MVA-sertejä. Valitettavasti NJ-tuomareita ei tiettävästi voi lahjoa mitenkään, joten ainoa keino on vain toivoa parasta ja kiertää niin kauan näyttelyitä, että MVA-sertit saadaan. Jos hevonen saa negatiivisia arviointeja näyttelyistä, on syytä vaihtaa kuva. Ilman NJ-menestystä on hevonen surkea otus, jota kukaan ei halua hevosensa isäksi.

Kun tarvittava MVA-serti on saatu, täytyy ori viedä kantakirjattavaksi. Jos tuloksena on kolmospalkinto, ori voidaan kuopata saman tien, koska kolmospalkinnon hevosesta ei ole mihinkään. Kolmonen on oikeasti vähän sellainen lohdutuspalkinto. Harmillista että ktk-tuomareitakaan ei teoriassa voi lahjoa, mutta silti heitä kannattaa hienovaraisesti nuoleskella, samoin NJ-tuomareita. Vaikutusvaltaisista ystävistä ei ole koskaan haittaa.

Erilaiset laatuarvostelut ovat myös tärkeitä. Meepu muutama numero takaisin tosin moitti näitä, mutta vaikka ne olisivat kuinka turhia tahansa, niistä saa kuitenkin hienonnäköisiä merkintöjä hevosen sivuille. Mitä useampi palkinto, sen parempi, ne antavat kuvan korkeatasoisesta hevosesta. Laatuarvosteluista YLA on tärkein, se on sen verran suosittu. YLAn huono puoli on se, ettei hevosta kannata viedä tarjolle jo varsana. YLAssa näet otetaan huomioon myös jälkeläiset ja kisat. Eli kun oriilla on vaaditut 5 jälkeläistä ja ainakin 30 kisaa, joista vähintään 10 sijoitusta, niin sitten vasta kannattaa osallistua YLAan. YLAssa tähdätään mahdollisimman korkeaan palkintoon, kakkonen tai mielellään ykköspalkinto on ainoa hyväksyttävä tulos. YLA-tuomareidenkin kanssa kannattaa olla hyviä kavereita.

6. Jälkeläiset

Menestyksen tärkeä mittari on sen jälkeläismäärä. Tämänkin vuoksi ei tammaa kannata hankkia. Oria tulee tarjota siitokseen jokaisessa mahdollisessa tilanteessa. Foorumit ovat käteviä siihen. Myös rodun kasvattajien vieraskirjat ovat erinomainen mainostuskanava, vaikka monissa kielletäänkin mainostaminen. Kyllä tosikasvattaja aina haluaa tietää hyvistä oreista. Jos mainostusviestisi poistetaan vieraskirjasta, kirjoita uusi, sillä on aina mahdollista, että viestisi on poistettu vahingossa. Pidä huoli, että hevosesi nimi löytyy kaikilta mahdollisilta virtuaalihevoslistoilta.

Oriinomistaja on liian heikoilla mitä tulee varsojen käyttöön. Tammanomistaja on varsan kasvattaja ja hänellä on oikeus ottaa varsa takaisin, jos sen olot eivät miellytä. Oriinomistajalla ei valitettavasti tätä oikeutta ole, vaikka jälkeläisnäyttö on tärkeä meriitti. Jos jälkeläisten joukossa taas on joitain erittäin epäonnistuneita yksilöitä, voidaan ne hiljaisesti poistaa oriin jälkeläislistalta ja väittää kysyttäessä tämän epäonnistuneen varsan sukua väärennetyksi. Oriinomistajalla pitää olla oikeus hyväksyä tai hylätä jokin varsa oriinsa jälkeläiseksi.

Itse voi myös hankkia jonkin laadukkaan tamman ja teettää tällä ja oriilla varsoja ja myydä ne. Varsoja ei kannata myydä kelle tahansa, myyntiehtojen on oltava tiukat, ostajan on kilpailtava kasvatilla mahdollisimman paljon, vähintään 20 kisaa kuukaudessa ja hankittava sille ainakin ktk-palkinto. Jos kasvatin olot eivät miellytä tai ktk-palkintoa ei ole viimeistään 4-vuotiaana, on kasvatti otettava takaisin.

7. Omistaja itse

Näillä ohjeilla on hevonen trimmattu menestyskuntoon, mutta se ei riitä. Sen lisäksi, että omistaja roikkuu päivät ja yöt vahtimassa ERJ:n, KRJ:n ja NJ:n kalentereita ja selaamassa muiden hevosten kuvia, on hänen oltava myös tunnettu mukavana tyyppinä ja kaikkien kaverina.

Jos joku kysyy mielipidettä jostain, tuo esille vain positiiviset asiat. Negatiivisesta palautteesta ja sen antajasta ei yleisesti pidetä. Muista, että vaikka tallissa ei olisi kerrassaan mitään hyvää, voidaan huonot asiat kääntää aina hyviksi. Kaikki riippuu vain sanamuodoista ja valehtelutaidoista. Jos tallilla on esimerkiksi korvia raastava taustamusiikki ja punaista tekstiä vihreällä taustalla, voi asian muotoilla näin: "Mukavan pirteä musiikki tuo ihan mieleen ne rakkaat, vanhat Expage-ajat. Ja nuo värit ilmentävät tekijänsä räiskähtelevää persoonallisuutta". Tämä ei oikeasti ole valehtelemista, tämä on vain tosiasioiden venyttämistä.

Avunpyytäjää on aina autettava, pyydettiin miten järjetöntä asiaa tahansa. HTML- ja kuvankäsittelytaidot on hiottava huippuunsa, on suositeltavaa käydä erilaisia ammattilaiskursseja näitä varten. Ne maksavat kyllä hirveitä summia, mutta se sijoitus kannattaa ihan oikeasti. Kannattaa myös vapaa-aikana tehdä erilaisia muodikkaita layouteja valmiiksi, jolloin niitä voi jaella kaikille tarvitseville. Hienojen layoutien tekijää arvostetaan aina.

Erinomainen keino päästä suosituksi on myös valokuvien antaminen muiden käyttöön. Kuvista on aina pulaa. Kannattaa sijoittaa laadukkaaseen digikameraan ja käydä ainakin pari kertaa vuodessa näyttelyissä ja oripäivillä kuvaamassa. Oikea menestyjä ei kaihda vaivoja ja kustannuksia vaikka asuisi vähän kauempanakin Ypäjältä tai Vermosta. Opettele hyvin myös kameran käyttö, jolloin voit asiantuntevasti neuvoa muita ja suositella omaa kameraasi muille. Viestejään kannattaa tehostaa hienoilla erikoistermeillä. Tämä herättää muissa väistämättä kunnioitusta.

Itseään voi tehdä tunnetuksi foorumeissa kyselemällä mielipiteitä hevosestaan (tämä toimii myös hyvänä mainostuskeinona) ja vastailemalla erilaisiia gallupeihin. Ja kun kysellään kivoimpia foorumilaisia, kannattaa kahlata ainakin pari päivää foorumia taaksepäin ja kirjoittaa listaan jokainen vastaantullut nimi. Ei se mitään, vaikkei näitä tyyppejä oikeasti tuntisi, heille jää kuitenkin positiivinen mielikuva sinusta.

KTK-, NJ-, YLA- ja muiden tuomareiden nuoleskelusta olikin jo puhetta aikaisemmin. Heidän lisäkseen kannattaa selvitellä, ketkä ovat arvostettuja ja muuten vaikutusvaltaisia henkilöitä virtuaalimaailmassa ja lyöttäytyä heidän porukkaansa. Tämä voi olla hieman vaikeata, koska nämä tyypit arvostavat yleensä hyvää, fiksua ja rehellistä käytöstä ja sinun pitäisi samalla kuitenkin haukkua, mustamaalata ja feikata muita ihmisiä, jotta he eivät saavuttaisi menestystä. Kannattaakin luoda itselleen kaksi virtuaalipersoonallisuutta: toinen on kiltti ja mukava tyyppi, joka omistaa menestyneen hevosen ja auttaa kaikkia, toinen sitten käy päivittäin heittämässä pari ilkeätä kommenttia foorumiin ja kilpailijoiden vieraskirjoihin sekä herättämässä epäilyjä muiden käyttämien kuvien laillisuudesta. Kaksinaamaisuutta ei koskaan saa myöntää, ei vaikka jäisi kiinni itseteosta.

Kun oikein täysillä panostaa virtuaalihevoseen, voi ulkomaailma olla toista mieltä asian järkevyydestä. Vanhemmat valittavat nettilaskusta, poikakaveri siitä ettei ole koskaan aikaa olla yhdessä. Näitä valituksia ei kannata huomioida, sillä aina jostain löytyy rahaa nettilaskuihin, ei se siitä ole kiinni. Ja poikakaveri on joka tapauksessa pahempi nörtti, joten hänellä nyt ei ainakaan ole mitään oikeutta valittaa. Toimiva parisuhde ei sitä paitsi vaadi yhdessäoloa.

8. Mahahaava

Kun kaikkia näitä ohjeita on noudatettu orjallisesti on tuloksena toivottavasti menestynyt hevonen ja takuuvarma mahahaava tai ainakin pahimmanlaatuinen virtuaalistressi. Mutta ei se mitään, tämä kuuluu asiaan. Jos tämän tehokuurin jälkeen virtuaalihevostelu tuntuu pahemmalta kuin pakkoruotsi, se on vain luonteen heikkoutta, joka ei menestyjälle sovi. Ei menestyminen saakaan olla helppoa eikä ainakaan hauskaa.

Kaikkien kantti ei tietysti kestä tällaista vaan he haluavat, että virtuaalihevostelu on hauskaa ja huoletonta, mutta tämä on täysin väärä lähestymistapa. Jotkut pellet jopa boikotoivat näyttelyitä ja käyttävät hevosillaan liikekuvia tai - mikä pahinta - pelkkiä pääkuvia ja jättävät hevosensa kisaamatta. Tällainen peli ei vetele, jos haluaa menestyä. Ja mikäpä uhraus olisi liian suuri, kun panoksena on maine ja kunnia?

© Virginia R. virginia.shore(a)gmail.com
Tiedosto luotu 2009-01-26
Sivu kuuluu Virginian virtuaalinen kotisivu-sivustoon