Puolustuspuhe virtuaalihevosharrastukselle
"Pikkulasten ponileikkejä, miten iso ihminen kehtaa?"
"Lapsellista!"
"Ootsä vähän jälkeenjäänyt kehityksessä?"
"Tekisit jotain fiksumpaa"
"Eiks sulla oo rahaa harrastaa oikeita hevosia?"
"Ootte tekin vähän dorkia kun tuommoisia teette"
"Ettekste osaa muuta kuin varastaa toisten ihmisten kuvia?"
Tällaisiin kommentteihin törmää valitettavan usein internetissä, kun puhe pääntyy virtuaalihevosiin. Tuntuu vähän kurjalta eikä uskalla koskaan tunnustaa harrastavansa tätä hommaa. Eihän virtuaalihevostelu nyt voi olla järkevä harrastus! Vai voiko?
Hinta
Aloitetaan nyt siitä, että virtuaalihevostelu on pääpiirteissään ilmaista. Ei tarvitse ostaa pelikonsoleita eikä pelejä, ei varusteita eikä varsinkaan hevosia, saati maksaa kuukausimaksuja mistään. Tietysti tietokoneen hankkiminen ei ole ilmaista ja nettiyhteyskin maksaa, mutta yleensä ne hankitaan ihan muuta käyttöä varten alunperin. Samoin on domainien, digikameroiden, skannereiden ja muiden vastaavien kanssa: niille on muutakin käyttöä kuin se mitä virtuaalihevosteluun tarvitaan. Ja harvoinpa virtuaalihevoset on edes tärkein syy eri laitteiden hankkimiseen.
Virtuaalimaailman ovat luoneet nuoret tytöt itse ja itseään varten. Siihen on minkään tahon vaikeata päästä enää väliin rahastamaan ja luulenpa että tilanne tulee pysymään samana myös tulevaisuudessa. Erilaiset nettipalvelujen tarjoajat eivät ole edes kiinnostuneet virtuaalihevosia harrastavista tytöistä vaikka luulisi sen olevan suuri ja kohtalaisen yhtenäinen asiakasryhmä.
Luovuus ja mielikuvitus
Virtuaalihevostelu vaatii mielikuvitusta, ilman sitä ei pärjää mitenkään. Koko touhu perustuu hyvin pitkälle kirjoittamiseen ja jos joku väittää että kirjoittaminen on huono harrastus ja suorastaan vahingollista, niin taitaa olla hieman väärässä. Jotkut virtuaalihevostelijat ovat sanoneet, että kirjoitustaidon parantumisen huomaa selvästi: koulussa on helpompi keksiä ja kirjoittaa aineita ja esseitä, kun on harjoitellut kirjoittamista virtuaalihevosten luonteiden kanssa.
Väkivallattomuus
Tietenkin virtuaalihevostelu on mielikuvitukseen perustuvaa leikkiä, mutta ihan sitä samaa ovat erilaiset tietokone- ja konsolipelitkin, joita pojat ja miehet varsin usein tahkoavat läpi öitä myöden. Harvempi silti pitää tietokonepelejä lapsellisina, johtuneeko siitä että pelibisneksessä liikkuvat suuret rahat, jotka lypsetään viime kädessä kuluttajan pussista (vrt. virtuaalihevostelun ilmaisuus). No, pojat tappavat keksittyjä ihmisiä, tytöt hoitavat keksittyjä hevosia. Kumpi sitten on fiksumpaa, virtuaalinen tappaminen vai virtuaalinen hevosenhoito?
Tietoteknisten taitojen oppiminen
Pieni osa virtuaalihevostelijoista on todellisia "nörttejä", he hallitsevat html:n, kuvankäsittelyn, css:n, php:n, SQL:n, Java Scriptin, perlin ja ties mitä muuta. Monet heistä saattavat löytää tietokoneiden parista tulevan työnsäkin ja onhan se helppoa kun tietokone välineenä on jo läpeensä tuttu. Puhumattakaan nyt siitä, että eri asioita opetellessa englanninkielen taito karttuu.
Ei tarvitse olla kuitenkaan mikään ihmeguru tietokoneiden kanssa, kun jo voi pärjätä virtuaalihevosten maailmassa. Erilaisia valmiita ulkoasuja ja muita on netissä tarjolla, joilla on helppo aloittaa sivujen teko. Siinäkin taidot kyllä karttuvat ihan huomaamatta ja mikä tärkeintä: tietokone ei ole enää pelottava mörkö, joka voi vaikka hajota, jos siihen menee koskemaan. Aika harvassa ovat nykyisin ne ammatit, joissa ei tietokoneita edes näe, yhdeltä jos toiselta työntekijältä odotetaan ainakin välttävää tietokoneen käyttötaitoa. Eikä se ole ongelma, jos sen on oppinut jo nuorena.
Itse tietotekniikka-alalla työskentelevänä tiedän tasan, miten vähän naisia tällä alalla on. Lisää tarvitaan kovasti. Sen vuoksi siis olen valmis kannustamaan kaikkia virtuaalihevostelijoita jatkamaan harrastustaan. Ehkä joku heistä joskus päätyy istumaan vastapäiseen työpisteeseen edes harjoittelijana ja osastomme saa muitakin naistyöntekijöitä minun ja osastosihteerin lisäksi.